Kuono ojossa maailmaa syleilevälle Ursulalle on löytynyt yli 5000 tunnetun nisäkäslajin kirjosta mielenkiintoinen verrokki, pullonokkadelfiini. Yhtäläisyyksiä näiden nokkaeläinten välillä on paljon, tosin myös joitakin eroja. Tässä joitakin otteita lajien kuvauksista. Delfiinien kuvaus on poimittu Wikipediasta ja nokkakoiran kuvaus perustuu Ursulan Ihmisen havaintoihin.

 

Ulkonäkö

Pullonokkadelfiini, Tursiops truncates: pullonokkien väritys on harmaa. Se vaihtelee selkäevän tummanharmaasta hyvin vaaleanharmaaseen ja vatsanalusen melkein valkoiseen. Pullonokan kasvoilla on tunnusomainen ”hymy”.

Puikkonokkakoira, Canis ursulensis familiaris: p

uikkonokan väritys on hailea. Se vaihtelee pään ja raajojen ruskeahkosta takaosan hyvin vaaleanharmaaseen. Puikkonokan kasvoilla on tunnusomainen ”ällistyshymy”.

 

Käyttäytyminen

Delfiini: Pullonokat uivat 5–11 km/h nopeudella ja lyhyitä matkoja jopa 40 km/h. Joka 5.–8. minuutti delfiinin pitää nousta pintaan hengittämään, mutta useimmin ne ovat veden alla vain muutamia minuutteja. Eläinten uni on hyvin kevyttä.

Laji on tunnettu sen ystävällisestä luonteesta ja uteliaisuudesta vedessä tai veden lähellä olevia ihmisiä kohtaan. Kaikesta huolimatta delfiinit ovat petoeläimiä, ja ne osoittavat aggressiivisuutta. Urokset taistelevat keskenään naaraista ja vallasta. Pullonokat ovat myös hyökkääviä haita ja pienempiä delfiinejä kohtaan.

Koira: puikkonokka sekä ui että juoksee pääsääntöisesti vähintään 40 km/h nopeudella. Joka 5.-8. sekunti sen pitää läähättää, tuhahtaa tai aivastaa kuuluvalla äänellä. Vedessä se viihtyy joitakin tunteja ja veden alla useita sekunteja. Eläimen uni on aivan liian kevyttä.

Laji on tunnettu sen ystävällisestä luonteesta vettä kohtaan sekä uteliaisuudesta kaikkea muuta kohtaan. Kaikesta huolimatta puikkonokka on peto ja osoittaa myös aggressiivisuutta. Puikkonokka taistelee sekä saavutetuista että saavuttamattomista eduista. Lisäksi se on puolustushyökkäävä mm. pyllynhaistelijoita sekä isoja mustia koiria kohtaan.

 

Ravinto

Delfiini: Pullonokat syövät pieniä kaloja ja joskus kalmareita, rapuja, mustekaloja ja muita pieniä eläimiä. Niiden pyöreäpäiset hampaat sopivat pitelyyn mutteivät pureskeluun. Pullonokat saalistavat yleensä laumoissa.

Koira: puikkonokka syö lähes kaikkea orgaanista materiaalia, mm. luuta, pizzaa, keittämätöntä makaronia, 12kk kypsytettyä espanjalaista (kallista) juustoa, heinää ja vaniljajäätelöä mustikoiden kera. Sen hampaat sopivat pureskeluun, myyrän tappamiseen, tennispallon lutkuttamiseen ja kepinkantoon. Puikkonokka saalistaa lauman jäsenten vartioimatta jättämää ruokaa.