Alman lapsuus
Alma tuli uuteen kotiinsa pari päivää päälle seitsenviikkoisena rääpäleenä vappupäivänä 2006. Heti ensi tapaamisesta lähtien Alma osoitti olevansa varsin rohkea otus. Kotimatka taitettiin autolla ja junalla, eikä kummassakaan kyydissä matkustaminen osoittautunut ongelmaksi. Ensimmäiset viisitoista minuuttia Alma uikutti simpanssivauvan tavoin (siitä ensimmäinen lempinimi Apinalapsi) mutta rauhoittui sitten tarkkailemaan Ihmistä ja Ihmisen Emoa häkkinsä ristikon läpi. Namit maistuivat ja tarpeet tehtiin tyylikkäästi kulkupelien ulkopuolella. Tässä Alma turvautuu ensimmäisellä matkallaan Ihmisen Emoon:
Ensimmäinen yö vietettiin keittiön lattialla. Ihminen nukkui patjalla ja Alma pahvilaatikossa patjan vieressä (tosin välillä tyynyllä tuhisi kaksi päätä vierekkäin). Ensimmäisenä aamuna ilme oli epäilevä, mihin kummaan olenkaan joutunut?:
Mutta mitäs sitä nyt murehtimaan, ainakin palvelu tuntuu pelaavan ok joten otan vielä nokkaunet:
Ja tässä Alma nauttii sitä palvelua:
Pienestä pitäen ahne possukoira meinasi välillä sukeltaa kuppiinsa kokonaan:
Ruuan jälkeen nopea kiikutus ulos ja sitten leikkihetki viltin päällä:
...kunnes kävi kuukahdus:
Kahdeksanviikkoisena Alma nukahti Hesarin viikkoliitteen viereen, mikä mainio tilaisuus kokovertailulle:
Yhdeksän viikon ikäisenä tuntuivat kintutkin jo kantavan paremmin:
Kymmenviikkoisella oli takuulla tukeva vesikuppi:
11-viikkoinen lapsi on elastinen, varsinkin nukkuessaan:
Kolmen kuukauden iässä entistä jämäkämpänä:
Kuva: Susanna Martikainen 2006
Noihin aikoihin Alman suunnitelmat olivat selvät, "minusta tulee isona mäyräkoira!":
Neljän kuukauden ikäisenä rannassa. "Kun kyllin kauan odotan niin laineet tuovat kepin rantaan eikä minun tarvitse mennä veteen":
Poseeraus viiden kuukauden ikäisenä kun turkki odotteli jo toista leikkuutaan:
