Useiden koira-aiheisten nettisivujen sisältöön kuuluu kuvakokoelma järsimällä tai muilla tekniikoilla aikaansaaduista tihutöistä. Alman tuhovimmasta tulee mieleen pommimannekiini Rakettikeiu, pauketta ja hävitystä rakastava pikkuilkiö. Onneksi Alman hammastelut ovat rajoittuneet pääasiassa sallittuihin kohteisiin - pieninä poikkeuksina mm. Ihmisen Mummo ja yläkerran naapuri, joiden mattoja Alman piti maistella (mistä nöyrimmät anteeksipyyntömme!). Sallittua tavaraa kuluu päivittäin, etupäässä omat lelut sekä kepit ja muu puutavara.
Pikkupentuna Alma aloitti siitä mikä oli lähinnä ruokakuppia eli keittiön pöydän jaloista. Niitä piti rouskutella pikku naskalihampailla. Onneksi Ihminen älysi hyvin varhaisessa vaiheessa sivellä kohteet väkiviinaetikalla, joka parin kokeilun jälkeen sammutti tehokkaasti puru- ja nuoluhalut. Vahingot jäivät minimaalisiksi:
Elinpiirin laajentuessa löytyi uusi kohde, keittiön ovenkarmi. Siitä päästiin eroon samalla tekniikalla ja pelkin maalivaurioin:
Pennun kasvettua ulos ensimmäisestä pahvisesta makuulaatikostaan otettiin käyttöön isompi puinen. Sen kulmikkaat muodot eivät miellyttäneet Alman esteettistä silmää:
Kasvaessa lisääntyi sekä paino että ulottuvuus. Kesällä Alma ylettyi jo haukkaamaan reiän Ihmisen lempipaitapuseroon. Tästä seurasi jo jonkin verran keskustelua:
Kirjoituspöydän tuolin metallijalka (tai sitten pyrkimys herättää tietokonetta napsuttelevan Ihmisen huomio) innosti Almaa kokeilemaan hampaitaan:
Leikkialustana toiminut täkki koki radikaalin uudistuksen. Alma työn touhussa:
Tässähän tulee hiki:
Leluja tulee ja leluja menee. Tässä Jänö elämänsä voimissa:
... ja tässä elämänsä ehtoopuolella:
Ensin Nallelle tehtiin lobotomia ja sitten se teilattiin (kaverit Louise ja Vanu avustivat jälkimmäisessä toimenpiteessä):
Vasili-karhu jaksoi sinnitellä pitkään mutta lobotomia koitui ennen pitkää senkin kohtaloksi:
Joululahjaksi saatu Hippo ei ehtinyt edes tulla nimeltään tutuksi kun sai elämänsä suolihuuhtelun:
Huulirasva, vaikka mautonta mallia olikin, maistui takavarikointiin asti Almalle oikein hyvin:
Alma sai seuraneidin palkaksi Vennin laumalta hienon kitaranmallisen vinkulelun. Oraakkelin lailla Ihminen ennusti skitalle lyhyen mutta intensiivisen loppuelämän. Näin myös kävi - kitara eli ensiesittelyn jälkeen enää alle puoli tuntia.
Ai että tällainen lelu? Irvistääpä pahasti. Hampaani syyhyävät!:
Jjjiiihhaaa! Hampaat käyttöön!!:
Olen seuraava Jimi Hendrix, soitan kitaraa hampailla:
Kitaraa voi käyttää myös saksofonin tapaan;
(n. 12 minuutin kohdalla) Nyt olen ylpeä! Henkitorvi poikki ja se onneton lakkasi viimein vikisemästä:
Työ pitää saattaa loppuun ja kitara silpuksi:
To be continued...