perro de agua español
Kuvat: de Chesapeake Kennel
Suomessa perroja on mukana myös terapia- ja kaverikoiratoiminnassa. Myös harrastuskoirana perro on monipuolinen. Suomessa sillä on palveluskoiraoikeudet, joten sen kanssa voi harrastaa ja kilpailla mm. henkilö- ja esinehakua, jäljestystä, viestinviemistä ja vesipelastusta (ks. Suomen palveluskoiraliitto).
Yksi espanjanvesikoiran erityisominaisuus on sen ulkonäkö. Koiralla on voimakkaasti kihartuva tai rastalettejä muodostava villava turkki, joka kasvaa pituutta ihmisen hiuksen ja villakoiran tai lampaan turkin tavoin. Turkki on yksinkertainen eli siinä ei useiden muiden koirarotujen tapaan ole yleensä erikseen alus- ja päällyskarvaa. Perrolla ei myöskään ole karvanlähtöä vaan turkkia lyhennetään tarpeen mukaan. Jostakin syystä espanjanvesikoiran hilse on joillekin koira-allergisille ongelmatonta (mukaanlukien Alman Ihminen). Rotua ei kuitenkaan voi pitää takuuvarmasti allergiavapaana, sillä eroja on sekä ihmis- että koirayksilöiden välillä.
Keskikokoinen, kiharainen ja usein laikukas perro on varsinkin pentuna monen mielestä kovin lutuinen ötökkä. Ulkonäön ei saa kuitenkaan antaa hämätä: vesikoira vaatii kohtalaisen aktiivisen elämän ja johdonmukaisen kasvatuksen jottei se ala käyttää älykkyyttään & touhukkuuttaan ihmisen näkökulmasta väärin. Ns. alkukantaisella rodulla luonteiden ja taipumusten kirjo on laaja: jotkut yksilöt ovat sosiaalisia ja avoimia, toiset pidättyväisiä, jopa arkoja. Eri yksilöillä toimintavietit vaihtelevat: yksi kantaa geeneissään voimakasta paimennustahtoa, toinen riistaviettiä ja kolmas puolustushalukkuutta. Jotkut haukkuvat paljon, toiset taas eivät juuri ollenkaan. Pennun vanhempiin tutustuminen antaa osviittaa jälkikasvun ominaisuuksista - muttei tietenkään takaa niitä.
Rodun edustajia ei ole ollut Suomessa vielä kovin kauaa. Itse asiassa on tarvittu paljon ahkeruutta ja onnea että rotu ylipäätään on olemassa, virallistettu ja rantautunut meillekin. Perro on rotuna ikivanha, kotimaassaan ja varsinkin Etelä-Espanjassa moninaisiin työtehtäviin paljon käytetty. Silti rotua ei juuri tunnettu kotiseutujensa ulkopuolella ennen kuin se "kaivettiin esille" 1970-80 -luvuilla ja virallistettiin vuonna 1985. Tarmokkaan etsimisen ja jalostustyön tuloksena espanjanvesikoirakanta on 2000-luvulle mennessä voimistunut huomattavasti. Rekisteröityjä perroja on Espanjassa nykyisin yli 10 000 ja määrä kasvaa sekä kennelkasvatuksen että satunnaisen rotuunoton kautta. Tällä tarkoitetaan sitä että sukutauluttomia koirayksilöitä voidaan kirjata rotuun kuuluviksi mikäli niiden ominaisuudet vastaavat rotumääritelmää ja asiantuntijat puoltavat rotuunottoa.
Jostain syystä suomalaiset ovat mieltyneet rotuun niin paljon että Suomessa kanta on Espanjan jälkeen Euroopan, kenties koko maailman suurin. Maassamme on jo reilusti yli tuhat yksilöä ja luku on rajussa kasvussa. Ensimmäiset espanjanvesikoirat saapuivat Suomeen jo 1992 mutta jokseenkin koko 90-luvun rotu eli hiljaiseloa. Suunnilleen vuosituhannen vaihteesta alkaen rodun suosio on lisääntynyt sellaista vauhtia että on syytä puhua suorastaan "muotirodusta". Tämä on tuonut mukanaan myös ikäviä sivuvaikutuksia, mm. espanjanvesikoiran valitsemista "väärin perustein" (= ulkonäön perusteella, tutustumatta rodun erityispiirteisiin ja -vaatimuksiin) sekä suoranaista pentutehtailua. Alman Ihminen vetoaa lukijaan: ethän koskaan osta pentua tutustumatta sen rotuun, kasvattajaan ja vanhempien terveyteen ja muihin ominaisuuksiin! Varsinkaan älä osta rekisteröimätöntä "rotukoiraa" siksi että saat sen hiukan halvemmalla. Tällaisen kaupan tarjoajalla ei yleensä ole puhtaat jauhot pussissaan! Pennut on saatettu teettää sairaista vanhemmista tai muuten terveyttä huomioimatta! Hankintahinta on noin 10-15 vuotisen koiranpidon pienin kustannus ja säästämällä väärässä paikassa saatat saada perheenjäseneksesi sairaan tai muuten huonosti pidetyn lemmikin! Lisätietoa Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta.
Espanjanvesikoiran virallinen rotumääritelmä ja paljon muuta rotukohtaista tietoa on saatavilla Vesikoirat ry:n nettisivuilla. Samassa osoitteessa on tietoa myös portugalinvesikoirasta. Muita vesikoirarotuja ovat italialainen lagotto romagnolo ja ranskalainen barbet, joilla on omat yhdistyksensä, Suomen Lagottoklubi ja Barbet Finland. Vesikoirat kuuluvat Kansainvälisen koirajärjestö FCI:n luokitusjärjestelmässä luokkaan 8, noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Rotujärjestöjen suhteen vesikoirat kuuluvat Suomen Spanieliliiton alaisuuteen.
Espanjanvesikoiran rotumääritelmä:
Alkuperämaa Espanja
FCI:n ryhmä 8, rotunumero 336
Käyttötarkoitus
Paimen- ja metsästyskoira sekä kalastajan apuri.
Lyhyt historiaosuus
Espanjanvesikoiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo muinaisista ajoista lähtien. Niiden alkuperä on sama kuin vanhan barbet'in. Eniten niitä on Andalusiassa, missä niitä käytetään paimenkoirina. Siellä ne on vuosisatojen ajan tunnettu "turkkilaisina koirina". Niiden erityispiirteet, etenkin karvapeitteen laatu, sopivat rämealueiden kosteuden ja kuivuuden vaihteluihin. Siksi espanjanvesikoirat soveltuvat erinomaisesti noiden alueiden paimenkoiriksi sekä vesilinnunmetsästäjien ja kalastajien apulaisiksi.
Yleisvaikutelma
Karkearakenteinen, sopusuhtainen (keskikokoinen), pitkäkalloinen ja melko pitkälinjainen. Ääriviivat ovat tasapainoiset ja ulkonäkö miellyttävä. Voimakasrakenteinen, lihakset ovat jatkuvan liikunnan ansiosta hyvin kehittyneet. Sivukuva on suoralinjainen. Näkö-, kuulo-, ja hajuaisti ovat hyvin kehittyneet.
Tärkeitä mittasuhteita
Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on 9 : 8. Rinnansyvyyden suhde säkäkorkeuteen on 4 : 8. Kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on 2 : 3.
Käyttäytyminen / luonne
Uskollinen, tottelevainen, iloinen, uuttera, rohkea ja tasapainoinen. Erinomaisesta ymmärtämiskyvystä johtuen erittäin oppivainen. Sopeutuu kaikkiin tilanteisiin ja ilmasto-olosuhteisiin.
Pää
Voimakas ja asennoltaan ryhdikäs.
- Kallo-osa
Tasainen; niskakyhmy on vain hieman havaittavissa. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset.
- Otsapenger
Loiva, vain hieman erottuva.
- Kirsu
Sieraimet ovat selväpiirteiset. Kirsu on saman värinen tai hieman tummempi kuin karvapeitteen tummin sävy.
- Kuono-osa
Kuononselkä on sivulta katsottuna suora.
- Huulet
Tiiviit; suupielet ovat selväpiirteiset.
- Hampaat
Hyvin muodostuneet ja väriltään valkoiset; kulmahampaat ovat hyvin kehittyneet.
- Silmät
Hieman vinoasentoiset, hyvin ilmeikkäät, väriltään pähkinänruskeasta kastanjanruskeaan karvapeitteen väristä riippuen. Sidekalvo ei ole näkyvissä.
- Korvat
Keskikohdalle kiinnittyneet, kolmionmuotoiset ja riippuvat.
Kaula
Lyhyt, lihaksikas ja kauniisti lapoihin liittyvä. Ei löysää kaulanahkaa.
Runko
Vankka.
- Ylälinja
Suora.
- Säkä
Hieman erottuva.
- Selkä
Suora ja vahva.
- Lantio
Hieman viisto.
- Rintakehä
Leveä ja syvä. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet. Rintakehä on tilava, siten hengitys on tehokasta.
- Alalinja ja vatsa
Vatsalinja on hieman kohoava.
Häntä
Keskikorkealle kiinnittynyt, 2. 4. häntänikaman kohdalta typistetty (Huom. Suomessa typistyskielto). Joillakin yksilöillä synnynnäisesti lyhyt häntä.
Raajat
Eturaajat
- Yleisvaikutelma
Etujalat ovat vankat ja pystysuorat.
- Lavat
Lihaksikkaat ja viistot.
- Olkavarret
Vahvat.
- Kyynärpäät
Rintakehän myötäiset ja keskenään yhdensuuntaiset.
- Kyynärvarret
Suorat ja vahvat.
- Ranteet ja välikämmenet
Suorat ja melko lyhyet.
- Käpälät
Pyöreähköt. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä. Kynsien väri vaihtelee. Päkiät ovat kestävät.
Takaraajat
- Yleisvaikutelma
Takaraajat ovat täysin pystysuorat, eivät kovin voimakkaasti kulmautuneet. Hyvien lihasten ansiosta liikunta on tarmokasta ja hyppääminen joustavaa, helppoa ja tyylikästä.
- Reidet
Voimakkaat ja lihaksikkaat.
- Sääret
Hyvin kehittyneet.
- Kintereet
Matalat.
- Välijalat
Lyhyet, kuivat ja kohtisuorassa maahan nähden.
- Käpälät
Kuten etukäpälät.
Liikkeet
Mieluisin liikuntatapa on ravi.
Nahka
Joustava, ohut ja rungonmyötäinen. Nahka ja limakalvot ovat ruskea- tai mustapigmenttiset tai pigmentittömät karvapeitteen väristä riippuen.
Karvapeite
- Karva
Aina kiharaa ja villavaa. Lyhyenä kiharaa, pitkänä se voi muodostaa isoja nyörejä. Leikkaaminen hyväksytään ja sen tulee aina olla kauttaaltaan tasaista; se ei koskaan saa olla "esteettistä" muotoilua. Näyttelyitä varten karvan pituudeksi suositellaan korkeintaan 12 cm (15 cm, jos kihara suoristetaan) ja vähintään 3 cm, jotta kiharan laatu voidaan arvioida. Pennut syntyvät aina kiharakarvaisina.
- Väri
Yksivärinen: valkoinen, musta tai kastanjanruskea ja niiden eri sävyt.
Kaksivärinen: valkomusta tai valkoruskea ja niiden eri sävyt. Kolmivärinen ja musta tai pähkinänruskea tan-merkein eivät ole hyväksyttäviä värejä.
Koko ja paino
- Säkäkorkeus
Urokset 44 50 cm ja nartut 40 46 cm. Korkeintaan 2 cm:n vaihtelut ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle mikäli mittasuhteet ovat oikeat.
- Paino
Urokset 18 22 kg ja nartut 14 18 kg.
Virheet
Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Vakavat virheet
Selvästi painunut selkälinja; virheellinen raajojen asento; Laskeutunut tai liian voimakkaasti kohoava vatsaviiva.
Hylkäävät virheet
Tasapainoton luonne, selvä arkuus tai aggressiivisyys; ylä- tai alapurenta; kannukset; sileä tai laineikas karvapeite; albinismi; täplikäs tai pilkullinen karvapeite, musta tai pähkinänruskea väri tan-merkein.
Huom.
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.********************************************************
Lähteet:
Vesikoirat ry.: Espanjanvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2007-2011
Suomen kennelliitto: http://www.kennelliitto.fi/FI/Rotumaaritelmat/FCI+8.htm
FCI (Federacion Cynologique Internationale)
