Lauman tietokone vetelee viimeisiään, joten on korkeista korkein aika tallentaa joitain kokemuksia ja varsinkin kuvia heikosti raportoiduilta viime kuukausilta.

Ensinnäkin, kesällä 2010 koiran kieli vaikutti hylkivän muuta kroppaa:

 

 

Toinen mainittava mennyt juttu liittyy Ursulan lonkkakuvaukseen - tai oikeastaan siitä toipumiseen. Ur tuli heti kuvauksen jälkeen kotihoitoon tarkkailtavaksi. Ihmisen ei tarvinnut laittaa tikkua ristiin, koska Alma täysin oma-aloitteisesti hoiti seurantapuolen. Tässä lääkkeiden viilentämä toipilas sadeviittaan ja vilttiin käärittynä ja maton aurinkopaikkaan aseteltuna, äly ämpärissä & silmät ristissä:

 

Ja vierellä oli KOKO AJAN lähihoitaja Alma, tarkkaillen toipilaan elintoimintoja:

Todettuaan toisen jäävän henkiin saattoi hoitajakin hetken huoahtaa.

 

Sitten vielä aiheesta aivan toiseen, eli talveen. Pakkasta ja lunta oli tavallista enemmän, mutta harrastukset säilyivät ennallaan. Kanniskelu tekee elämästä elämisen arvoista. Mitä suurempi paakku, sitä parempi! Tässä vaiheessa noin kolmikiloinen:

 

Vähän pitää välillä muokata:

 

Edelleen elämääkin tärkeämpi about parikiloinen jötkäle - plus lukija huomaa kantajan ikenistä vuotaneet veritiplut... Mutta hellittää ei saa, varsinkaan kun haastaja vaanii alavasemmalla...

 Paria kilometriä myöhemmin noin kilon kokoinen klöntti olisi vielä pitänyt ottaa vahdittavaksi sisälle, mutta kovasydäminen Ihminen riisti senkin etuuden.