Terveinä ovat läppäkorvat onneksi pysyneet - Ihmisen ääliöinnistä huolimatta.

Veterinäärinen viikkomme alkoi siitä, kun Ihminen kauhukseen sai tietää, ettei Kennelliiton uusi, venytetty rokotusohje koskekaan rabiesta. Tahtoo sanoa, että rabiesrokote on edelleen voimassa vain kaksi vuotta vaikka neloisrokotteiden väli jatkettiin kolmeen vuoteen. Pari vuotta sitten keväällä otettu rokotus oli siis mennyt jo vanhaksi [*hakkaa päätään seinään*]. Tieto saavutti Ihmisen otsalohkon siinä vaiheessa kun Alman oli määrä osallistua MH-kuvaukseen kahden viikon kuluttua. Hyvästi, kuvaus!

Samoihin aikoihin lauma vietti aikaa metsässä ziljoonien hyttysten syötävänä. Alman klaniksi ajeltu selkä imi kärsäkkäitä puoleensa niin että patteja oli enemmän kuin tasaista pintaa. Ja Alma tietenkin torjui kutinaa järsimällä nahkan verille kaikkialta minne vain hampaat ylettivät. Surullinen ja kivulias näky . Kun ilmeni että koira on joka tapauksessa lainsuojaton eli rokottamaton, oli aika siirtyä myös dopingiin. Alma sai kyytabletin ja johan alkoi helpottaa. Patit eivät laskeneet, mutta kutina ilmeisesti lieveni, koska aikaa liikeni muuhunkin kuin nahkan kaluamiseen.

Päivän muutaman kuluttua mentiin rokotukselle. Reissu meni hyvin, verikokeineen kaikkineen, ja koska ell:llä käynti on laumassa harvinaista herkkua, kumpikin typy kävi juhlan kunniaksi myös puntarilla (Alma 17,7 kg, Ursula 15,2 kg). Vain muutamaa tuntia myöhemmin kotona Ursula tuli tervehtimään Ihmistä grillikanan luu suussaan. Luu oli peräisin Ihmisen edellisiltaiselta illallislautaselta, joka oli mukamas tavoittamattoman korkealla pöydällä koirien ulottumattomissa. No, koirien ehkä, vaan ei Ursulan... . Ongelma ei ollut U:n suussa ollut luu, vaan ne kaksi muuta, jotka olivat kadoksissa. PANIIKKI!!!

Kypsennetty kananluu lohkeaa teräviksi sälöiksi, toisin kuin raaka luu jota A & U päivätöikseen syövät, siksi paniikki. Seuraa hektinen tapahtumasarja:

• Ihminen etsii kaapista tankoparsaa, jonka säikeiden pitäisi kietoutua luunsälöjen ympärille ja suojata suolistoa puhkoutumiselta. Ilmenee että tarkoitukseen varattu parsa onkin purkki minimaissia.
• Ihminen soittelee hädissään ell-asemalle, lääketieteen lisensiaatille sekä farmasian professorille ja melkein palokuntaankin. Vastaus kaikilta: tankoparsaa, mahdollisesti myös ananasta ym. kuituisaa suolentäytettä.
• Ihminen säntää lähikauppaan, auto kaarteessa kahdella pyörällä, ja ostaa sylintäydelta parsaa & ananasta. Hävittää matkalla kukkaronsa.
• Kanavaras hihnalla kiinni patteriin ja purkki parsaa kitusiin tyylillä 'niele tai kuole'. Ei kuole vaan nielee, tosin ei ilman taistelua. Ihmisen paita on parsassa ja käteen alkaa koskea vasta kun adrenaliinitaso on normalisoitunut.
• Toinen ateria vatsantäytteeksi: tankoparsaa (surprise, surprise!), ananasta ja naudan mahaa. Tällä kertaa lääke menee suoraan kupista. Ihminen alkaa pikkuhiljaa hengittää.

Tämän jälkeen hermojaraastavat pari päivää yleistilan ja suolentoiminnan tarkkailua. Tuleeko mistään verta? Millaista on kakka? Onko juhannuksena eläinlääkäripäivystystä? Olenko kelvollinen pitämään koiria?

Loppujen lopuksi on todettava taas: terveinä ovat pysyneet - Ihmisen ääliöinnistä huolimatta.