Sanovat että elämä koiranpennun kanssa on niin kovin söpöä, herttaista ja viihdyttävää. Onhan se - jos viihtyy kauhufilmien parissa ja pitää niitä söpöinä. Totuus on toinen - pennun kanssa asuessa elämästä muotoutuu päättymätön ahdistava kauhukokemus.

Genrejä on useita, kuten kauhufilmeissä.

Ensinnäkin on poltergeist-tyyppinen ilmiö. Elät normaalia arkeasi ja yhtäkkiä alkaa tapahtua selittämättömiä asioita. Räyhähenki on vallannut asuntosi ja elämäsi. Tavarat vaihtavat paikkaa - shampoopullo töröttää yhtäkkiä olohuoneen lattialla ja ulkokenkä sängyssä. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa a) onko talo rakennettu intiaanien hautausmaan päälle ja b) saako pentu tarpeeksi virikkeitä.

Haamuilu: liikut yöllä huoneistossa ja varjoista liittyy perääsi äänettömiä hahmoja, jotka hakevat kontaktia. Ne hivelevät jalkojasi halusit tai et. Äänettömyydessään aiheuttavat usein järkytyksen tunteita.

Psykologinen trilleri: heräät ahdistavaan tunteeseen, et saa henkeä etkä voi liikuttaa vartaloasi. Luulet jo tuonelan niittäjän tulleen, mutta havaitset sitten että hengityksen salpaa rinnan päällä makaava pentu, kaula vankasti hengitysielimien tukkeena.

Alman näkökulmasta pentu aiheuttaa lähinnä Tappajahai-tyyppisiä adrenaliiniryöppyjä. Tiedättehän kuvion: pahaa-aavistamaton neitokainen uiskentelee lämpimässä rantavedessä ja miettii sopiiko huulikiillon sävy bikineihin [~ Alma loikoo rauhassa aamulla sängyn alla uneksien ydinluista ja tennispalloista], kun syvyyksistä syöksähtää suunnaton kita täynnä hampaita [~ Ursula loikkaa pediltä A:n päälle ja tarraa korvasta]. Kohtaus on lyhyt, dramaattinen ja verinen [~ äänekäs]. Leffaversiosta poiketen bikinit poikkeuksetta hakkaavat hain, mutta aamun rauha on yhtä kaikki mennyttä. Ainakin rannalta katsova tytön sukulainen [~ nukkuva Ihminen] järkyttyy joka kerta yhtä syvästi. Ellei sitten ole ehtinyt haavia tappajahaita jo ajoissa talteen kainaloonsa.