Almalla on ollut opiskelukiireitä. Kevätkaudella se treenasi henkilöhakua (maastoon piiloutuneen ihmisen etsimistä ilmaa haistelemalla) ja viime aikoina on pitkän tauon jälkeen harjoiteltu jäljestystä eli ihmisen kulkureitin seuraamista maata nuuskimalla. Kumpikin on Almalle oikein mieluista työtä. Inhimillistäen voisi Alman suuhun panna sanat: saan harrastaa ja siitä vielä maksetaankin! Nami- ja leikkipalkalla ei vuokria makseta mutta onneksi Almalla on täyden ylläpidon tarjoava mesenaatti.

Kuluvan viikon harjoituksissa Alma on jäljestänyt reilun tunnin vanhoja 300-400 metrin jälkiä, joilla on 3-5 suoraa kulmaa. Lisäksi on aloitettu etsintälinjan eli janan opiskelu. Niistä kumpikaan ei näytä tuottavan suuria vaikeuksia. Taipaleelle ripoteltavien esineiden poimiminen kyytiin on sen sijaan vielä alkutekijöissään. Almalla on niin palava kiire seurata jälkeä, että matkan varrelta löytyvät puukalikat sun muut ihmisenhajuiset tavarat ansaitsevat vain pikaisen katsahduksen ja matka sen kun jatkuu. Esineiden ilmaisua pitää harjoitella erikseen helpossa paikassa ja lyhyillä matkoilla.

Naapureille ja kylänmiehille on siis luvassa hauskoja hetkiä: ensin Ihminen tepastelee pihanurmikolla ja asettelee keppejä askelten kohdalle. Sitten haetaan paikalle koira ja kehotetaan sitä seuraamaan jälkeä. Jokaisen kepakon kohdalla muuten ilmeetön Ihminen saa akuutin hepulin, kiittelee koiraa ja syytää sille taskuntäydeltä herkkuja. Parinkymmenen metrin ja puolentusinan euforiakohtauksen jälkeen Ihminen alkaa taas käyttäytyä normaalisti ja vie koiran pois. Sama toistuu päivä toisensa jälkeen kunnes keppihepuli tarttuu koiraan tai naapurit soittavat Ihmiselle koppiauton.

P.S. Nenänkäyttö on koiraa eniten väsyttävä toimintamuoto: sen aivosoluista yli kymmenen prosenttia on erikoistunut hajuaistimusten käsittelyyn. Jäljestäessä ei askelia kerry läheskään niin paljon kuin tunnin lenkillä, mutta jatkuva nuuskuttelu ja aivojen raksutus uuvuttaa tehokkaasti koiran kuin koiran. Viiden kuukauden ikäisenä Alma kuukahti jäljet ajettuaan metsäpolulle aivan umpiuneen:

Lauman johtajan (miellyttävä) velvollisuus oli luonnollisesti kantaa uupunut nenänkäyttäjä autoon.