Lauma kävi Joensuun kaksipäiväisessä näytelmässä. Lauantaina seurana olivat pelastukoirakamut Hilma & Vieno. Seuran lisäksi sää oli hieno, kuiva, aurinkoinen ja tuulinen. Menestys ei vain ollut kummoinen, sillä tuomari arvioi Alman pitkulaiseksi & lättäräpyläiseksi (eikös vesikoiralla kuulu räpylät ollakin!?!).
Sunnuntaina oli näyttelyn kansainvälinen osuus, jolla ei alunperin ollut järin suurta odotusarvoa, sillä tuomari oli vieras (tosin lauantaina ilahduttavan perinpohjaiseksi todettu). Matkaseurana Almalla oli koulutoveri Hilma, jonka pinserivaatetus oli olosuhteisiin nähden välillä riittämätön (onneksi Alma, kuten villapaitakin, lämmitti Hilmaa ainakin autossa ollessa). Sää vaihteli ihmismittakaavassa välillä käsittämätön - sietämätön. Välillä tuli lunta/rakeita, välillä räntää ja välillä vettä. Tuuli ei lakannut silloinkaan kun sade antoi periksi. Sääliksi kävi viluisia koiria ja puudeli-ihmisiä! Mutta vesikoirat senkuin porhalsivat, ainakin Alma :D
Viimeinen kaivattu mutta odottamaton sertifikaatti sieltä paukahti, kera tuomarin erityiskiitosten koskien Alman luonnetta. Ihminen ei voinut muuta kuin yhtyä tuomarin käsitykseen ja kiittää arviosta! Pitkärunkoisuus oli vaihtunut hyvänmallisuuteen - tässä lienee kehittyneellä esitystekniikalla tekemista sillä tiettävästi koira ei yön mittaan käynyt katkaisuhoidossa.
Arvostelut näkyvät sivulla Kisailut. Toivottavasti sinne saadaan lähiaikoina muitakin, merkittävämpiä meriittejä. Mutta nyt on aika iloita tästä virstanpylväästä. Vaikka Alma ei tiedäkään tittelöitymisestä mitään, ei Ihmisen kannalta ole hetken aikaa lainkaan hullumpaa ihailla räntäsateen runtelemia ruusukkeita:
Kommentit