Jo pelkästään lumi on hauskaa. Keppi on myös hauska. Pallo se vasta hauska onkin. Jos mitkä vain kaksi edellistä yhdistää, on tulos aivan käsittämättömän hauska. Kuten vaikkapa lumi ja tennispallo.

Ensin pallo viskataan hankeen. Sitten sitä juntataan useita kertoja rytmikkäästi etutassuilla painaltaen lumen sisään. Sen jälkeen seisahdetaan pohtimaan minne pallo katosi. Aloitetaan pelastusoperaatio: kaivetaan kuoppa pallon ympärille niin että pallo pysyy kuopan pohjalla ja kaivajasta näkyy lopulta vain pyrstö. Kiivetään kuopasta ulos ja mietiskellään taas tovi. Huolestutaan pallon kohtalosta, haetaan se onkalosta ja juostaan kunniakierros. Annetaan pallolle runtua voimakkaasti pureskellen. Sen jälkeen pallo alkaa oudosti vikuroida ja se lennähtää hankeen. Da capo al fine.

Jatketaan kunnes tulee yö, nälkä tai väsy. Viimeksi mainittu ei tule ikinä, eikä keskimmäinenkään niin kauan kuin käytettävissä on lunta. Yö puolestaan ei koskaan ehdi tulla ennen kuin Ihminen raahaa kaivurin kotiin. On se niin väärin.