Syksy on ihkua aikaa raakaruokituille koirille joiden Ihminen on onnekseen hyvissä välilöissä usean saaliseläimen välittäjän kanssa. Normimuona, kana, possu, nauta ja kala, ovat saaneet rinnalleen sesongin herkut. Eläköön biodiversiteetti kupissa!

Ehdoton ykkönen on tietenkin hirvi, jota on saatu pariltakin ystävältä. Jättiriista maistuu monessa muodossa: jauhelihana, kylkiluuna, selkärustona ja lapaluuna. Mammuttimaisen kokoiset putkiluut eivät hajoa perrojen leuoissa, mutta tarjoavat toki pitkään viihdytystä.

Vuosi-pari sitten A&U:lle tarjottiin kokonaista lampaan päätä. Kokeilu päättyi lyhyeen, kun koirat ei tykänneet syötävän tuijotuksesta. Tänä syksynä lammasparan pää oli halkaistu, ja njam, niin upposi sekä aivo, kallo, karva sekä silmä. Ällöttävää mutta totta.

Toinen hirviystävistä antoi maistiaisiksi myös teeren lihaisan rangan. Ursula imaisi oman puolikkaansa alle aikayksikön, Alma puolestaan oli sitä mieltä että vainaja oli epäilyttävä. Useamman hautausyrityksen jälkeen linnunpuolikas siirtyi Ihmisen haltuun ja sitä kautta Urkki-imurin kitusiin.

Nyt vain jäädään odottelemaan poroerotuksen tuloksia pohjoisesta... njam!