Olisihan tässä kuukausien tauon mittaan ollut paljon raportoitavaa, vaan eipä ole ollut inspiraatiota ja/tai tilaisuutta. Muistelot jääkööt siis tuonnemmaksi. Mutta nyt tuli muutaman ihmiskohtaamisen myötä Ihmisen mieleen visainen juttu, johon Alman Ihminen kaipaa koirallisten tyyppien kommentteja.

Kun koirien kanssa liikkuu, tulee aika-ajoin vastaan vieraita ihmisiä, jotka ihastelevat pörröpäiden ulkonäköä. Sitten seuraa vääjäämättä kysymys: "ovatko ne kilttejä"? Mitäs siihen vastaamaan? Mikä on kiltti koira? Kiltti - mitä ihmeessä tuo käsite ylipäänsä sisältää?

Lapsista bruukataan ajatella, että jos ovat aikuisseurassa hiljaisia ja miltei näkymättömiä, he ovat kilttejä. Päteekö sama koiriin? Kumpi koira on kiltimpi, se joka vänkää vieraan huomiota vai se joka menee sängyn alle piiloon?

Alman Ihminen väittää että laumansa koirat ovat ns. kilttejä, mutta silti ajoittain vaikeita sekä perehtymättömän silmissä joskus jopa pelottavia.Ne tottelevat peruskäskyjä ja pysyttelevät porukassa - paitsi toisinaan jos kyseessä on a) paimennusta vaativa tilanne (esim. pyöräilijä) b) vahtiminen (mm. ovikello) c) yleinen härdelli kun riekutaan toistensa niskassa.

Alma usein väistää jos kohtaa epämieluisia kokemuksia. Ursula inhoaa päälle kurottuvia ihmisiä ja pyllyä haistelevia koiria, joihin se vastaa haukulla ja hampaan näyttämisellä (Neiti Takakireä, kuten ystävämme Vanukas taannoin sanoi..). Leluista taistellessa voi riehuminen saada suuretkin mittasuhteet.

Moni sanoisi että jahtaava, haukkuva, riekkuva koira ei ole kiltti. Niinkö?

Samat eliöt vieraillessaan lapsiperheessä heittivät pienen vaihteen päälle. Vuotinen, tuskin jaloillaan pysyvä lapsi sai läpsyttää koiria päälaelle. Lelusta ei tullut siinä tilanteessa riitaa. Tunnelma säilyi rauhallisena.Ihminen oli onnellinen ja säilytti illuusionsa kilteistä koiristaan.

Mutta mitä se kiltteys oikeasti on?