Blogia jostain syystä edelleen seuraavan yleisön herkeämättömistä pyynnöistä ja omankin moraalin painostuksesta seuraa viimein kertomus Alman lauman laajentumisesta: se oli eräs elokuinen maanantai...

Päivä 0

Matkustettiin muutama sata kilometriä hakemaan uutta perheenjäsentä. Alma kulki mukana auton takapaksissa seuranaan hyvä kaveri jo kaukaisilta pentuajoilta: Vanu

Perillä ihmiset kävivät läpi paperisodan ja muut välttämättömät toimenpiteet, jonka jälkeen Alma pääsi tarkastamaan uuden tulokkaan. Ilmeisesti ensivaikutelma oli hyvä kun tulokas nuuskuttelun jälkeen hyväksyttiin kyytiin paluumatkalle.

Päivä 1

Kotona Alma suhtautui pentuun lämpimästi, kunnes valkeni pikkuhiljaa että pygmi oli tullut jäädäkseen. Sen jälkeen alkoi jääkausi - "se ei ole olemassa ellen katso sinnepäin". Toistaiseksi nimeämätön pentu yritti kiinnittää Alman huomion heittämällä voltteja, mutta Jäänainen ei sulanut.

Ihminen sen sijaan anniskeli pennulle seuraa jopa yli suunnitellun määrän. Tässä ollaan ekan aamun pissiulkoilun jälkeen odottamassa kiinteistöhuollon miestä avaamaan ovea (kun pentua pissittää, ei ole aikaa ottaa avainta mukaan..):

Missä se talkkari viipyy? Mullonnälkä!! Ja istun nälissäni miten sattuu!

Päivä 2

Kuten edellä: kersa roikkui lahkeessa ja Alma katseli kaakkoon. "Sitä ei ole ellen vilkaisekaan siihen, piste". Linja piti ja pennun pinna vain venyi. Samoin Ihmisen. Vielä väittävät etteivät koirat osaa teeskennellä - ja pah! Alma kyllä piti yllä sellaista välinpitämättömyysteatteria että Oscar irtoaisi mennentullen...

Päivä 3

Keskipäivällä tapahtui läpimurto: Alma tarjosi ärsyttävälle kääpiölle kokeeksi sukanvartta vedettäväksi. Pentuhan tarttui välittömästi haasteeseen ja siitä kehkeytyi kunnon vetoleikki!

Tässä lähikuva jään murtaneesta YYA-sukasta:

Tässä vaiheessa Alma ilmeisesti arvioi että tulokkaasta saattaa olla jotain hyötyäkin ja otti tämän mukaan perheeseen. Tuon sukanvetosession jälkeen läppäkorvat ovat olleet ylimpiä ystävyksiä (vaikka pennulla oli ja on edelleen tapana roikkua kivuliaasti Alman korvissa & kintereissä...).

Tämän jälkeen kanssakäyminen onkin ollut varsin läheistä ja vaivatonta:

Noin viikon pähkäilyn jälkeen pygmin nimeksi tuli Ursula, joka on latinaa ja merkitsee pientä naaraspuolista karhua. Ylläolevista kuvista voi jokainen tulkita onko nimi sopiva. Kotikäytössä ovat myös mm. nimet Urkki-Purkki, Rusina ja Urrrr.