Vuoden pimein aika on todenteolla alkanut. Alman vaikutusalueella päivänvaloa riittää vain klo 10-14 välisenä aikana. Parhaissa olosuhteissa päivällä häikäisee ja auringonlaskun jälkeenkin punaiset sävyt sekä lämmittävät että valaisevat taivaankantta ja valaisevat kulkijan tietä. Toisina päivinä umpipimeä lievenee pikkuhiljaa harmaaksi puuroksi vain upotakseen parin tunnin kuluttua takaisin perunakellariasteelle.

Näkyminen on siis kovassa kurssissa. Almalla on ulkokäytössä kaikkina vuorokauden aikoina heijastinliivi sekä tarvittaessa heijastava ja vilkkuva panta. Ihmisenkin varusteisiin kuuluu heijastinnauhaa ja (suurimman osan aikaa hukassa oleva) roikkuva heijastin sekä taskulamppu. Mistähän saisi kohtalaisen edullisesti heijastinkangasta/-nauhaa ommeltavaksi lauman ulkoiluvermeisiin? Ihminen haluaisi tuupata sitä kaikkiin yhteisissä harrastuksissa käytettäviin remmeihin, pantoihin, takkeihin ja lahkeisiin.

Myös näkeminen on laumassa päivän sana. Alma kävi viikonloppuna silmätarkastuksessa, jossa jännintä oli jonottaa sadanziljoonan koiran kanssa odotushuoneessa, ja rentouttavinta päästä viimein lääkärin tutkittavaksi. Silmät todettiin puhtaiksi kaikista mahdollisista sairauksista (kaihi, verkkokalvon rappeuma, sikiöaikaiset jäänteet sun muut ylimääräiset rihmat silmän sisällä). Tuloksen myötä on taas kirjaimellisesti mukava tiirailla tulevaisuutta :-D

Tutkimuksen tehnyt lääkäri oli puheliasta sorttia ja siinä jutustellessaan tutki myös Alman polvet ennen kuin Ihminen ehti ähkäistä ettei ollut tilannut kuin silmätutkimuksen. "Nooh, tässähän se tuli saman tien todettua että polvetkin ovat kunnossa", totesi lääkäri hyväntuulisesti. Eihän tuosta saa leimaa paperiin mutta mukava oli kuulla että sekin asia on kunnossa (ja paikalla oli todistajiakin! ;)

Summa summarum - minä sekä näen että näyn:


P.S. Tämä on juhlakirjoitus, sillä Almala-blogin pito alkoi tasan vuosi sitten. Eipä Ihminen aloittaessaan uskonut että vuosipäivä vielä tulee kohdalle...