Alma syö, ja mielellään mitä vain. Ihminen vaan nirsona tyyppinä on rajoittamassa Alman ateriointia. Esim. vinkulelut, hevosen kakka ja paperinenäliinat kuuluvat sarjaan jota Ihminen yrittää alituisesti kieltää nielemästä. Miten turhauttavaa, ajattelee Alma!

Alman varsinaisesta ruokavaliosta puhuttaessa esiin nousee neljä kirjainta: BARF. Lyhenne tulee sanoista "biologically appropriate raw food" tai "bones and raw food". Suomeksi kyse on raakaruokinnasta. Lähtökohta on että koiralle annetaan sen elimistön rakenteeseen (ainakin asiaan vihkiytyneiden mielestä) parhaiten soveltuvaa ravintoa. Vuosituhansien evoluutio ei ole ehtinyt muuttaa koiran anatomiaa saalistuksesta ja haaskankeruusta kohti kuivaa säkkiruokaa. Koiralla on edelleen pääasiassa raa'an lihan ja luiden syömiseen soveltuva purukalusto ja ruuansulatuskanava. Koira tarvitsee ja pystyy hyödyntämään jonkin verran myös kasvisperäistä ravintoa. Raakaruokinnassa eli barffauksessa on, niin kuin useimmissa ihmisten luomissa ismeissä, useita koulukuntia mutta seuraavassa pyritään tiivistetysti kuvaamaan yleisesti/laajimmin hyväksytyt raakaruokinnan piirteet.


Periaatteet

• Ravinto on kypsentämätöntä (koska koira ei tiettävästi ole missään vaiheessa keksinyt tulta). Koiran ruuansulatuskanava pystyy tehokkaiden entsyymiensä avulla hajottamaan raakaa lihaa ja luuta.
  
• Ravinto koostuu pääosin lihaisista luista ja osittain kasvis-lihaseoksesta (koska villikoira syö saaliseläimistä lihat, kohtalaisen kokoiset luut sekä kasvismassaa sisältävät sisäelimet. Tarvittaessa koira etsii ravintoa karhun ja suden tavoin myös mm. marjoista, hedelmistä jne.).
• Ravinnon monipuolisuus edesauttaa koiran kokonaishyvinvointia mm. suuhygienian, vastustuskyvyn ja vatsan toiminnan suhteen (esim. luiden syönti ehkäisee hammaskiveä sekä edistää anaalirauhasten normaalia tyhjenemistä).
  
• Ravinto ei sisällä ainakaan suuressa määrin vilja- tai maitotuotteita (koska koirien ei tiedetä laiduntavan viljapelloissa ja koska useimmilla aikuisilta koirilta puuttuu laktoosia hajottava laktaasi-entsyymi).
  

 

Alman Ihminen kiinnostui raakaruokinnasta jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäiset viikot Alma sai kasvattajan suosittelemaa kuivaruokaa jauhelihan ja A-piimän ryydittämänä. Melko pian Ihminen sai kipinän barffaukseen ja alkoi kokeilla erilaisia raakaherkkuja Alman ollessa neljän kuukauden ikäinen. Barffin ja kuivaruuan yhdistäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ruokien erilaisen sulavuuden vuoksi (=maha meni sekaisin), joten valinta oli tehtävä. Ja niin Alma siirtyi kokonaan raakaravinnolle noin viiden kuukauden iässä.
 

Barf-annostelun nyrkkisäännöt

Ruokinnan kulmakivi on luinen liha, jota on noin kaksi kolmannesta kokonaisruokamäärästä. Lihan ja luun suhde tulisi olla fifty-fifty. Sellaisenaan sopivaa tavaraa ovat mm. broilerin siivet, eri eläinten kylkiluurimpsut, kalojen fileerausjätteeet sekä lihaisat rustoluut. Eri eläinten lihoja tarjotaan vaihtelevasti. Usein pääpainon muodostavat kanatuotteet (broilerin siivet, kanan tai kalkkunan kaulat) sekä nauta ja sika. On kuitenkin hyvä jos ruokalistalla esiintyy ainakin silloin tällöin myös eksoottisempia otuksia: lammasta, hevosta, hirveä, poroa, kaurista...Myös kalaa on syytä antaa säännöllisesti sen sisältämien hyödyllisten rasvahappojen vuoksi. Merikalat voi tarjota raakana, mutta makean veden kaloissa on matoriski, joten ne tulee kypsentää.

"Joko saaaa kalkkunaaaaa" kysyy Alma silmät palaen:


Yhden kolmanneksen ruuasta muodostaa kasvis-lihasekoitus, jossa jauhettuja kasviksia on noin 60% ja lihaa/sisäelimiä 40%. Kasvisten tulee olla pääasiassa vihreitä (salaatti, kurkku, kesäkurpitsa, parsakaali).  Luonnonkasveista voi käyttää mm. voikukkaa, vuohenputkea, maitohorsmaa ja nokkosta. Vihreiden kasvien lisäksi käytetään juureksia, marjoja, sieniä, hedelmiä jne. Kasvismössön valmistuksesta on erittäin havainnolliset ohjeet Anja Kirsi-Laanisen kotisivuilla. Sisäelimiä, pääasiassa maksaa ja munuaista annetaan kerran-pari viikossa. Muulloin liha on mitä tahansa (jauhe-)lihaa.

Päivittäisten ruokintakertojen suhteen barf ei eroa säkkimuonan tahdista. Luovutusikäisen pennun kasvaessa ruoka-aikoja harvennetaan neljästä kahteen tai yhteen kertaan vuorokaudessa. Samalla ruokailukerralla ei anneta sekä luita että vihanneksia. Toisin sanoen luu-liha -ateria ja kasvis-liha -ateria annetaan eri kerroilla. Täysikasvuinen koira voi siis syödä joko kahdesti päivässä erilaista ruokaa tai sitten kerran päivässä, joka toinen päivä eri ruokaa. On maku- ja koirakohtainen asia kumpi valitaan.

Ruokamäärä määräytyy koiran painon mukaan. Pennun kiivaimman kasvuvaiheen ajan sille annetaan vuorokaudessa ruokaa jopa 10% painostaan. Esimerkiksi 10-kiloinen pentu saattaa saada päivässä kilon ruokaa, josta 600 grammaa on lihaisia luita ja 400 grammaa kasvis-lihamössöä.

Kasvunsa lopettaneen koiran ruokamäärä eli ylläpitoruokinta riippuu koiran yksilöllisistä ominaisuuksista, aktiivisuudesta, vuodenajasta jne. Ruokaa annetaan yleensä 2-5% painosta. Esimerkkilaskelmia ruoka-annoksista voi löytää raakaruokintaa harrastavien kotisivuilta. Erityistapaukset, esim. pikkupennun, kasvavan nuoren, tiineen emän, iäkkään tai sairaan koiran ruokinta on sitten asia erikseen. Näistä ja ja monesta muusta asiasta löytyy tietoa esim. Kennel Zayora'sin kotisivuilta sekä Barf Suomi -keskustelupalstalta. Kennel Zirabanden sivuilta löytyy ruokintaguru J.A.U. Yrjölän artikkeli ja klassisen yrjölänpuuron resepti.

Esimerkki: noin yksivuotiaan ja 15-kiloisen Alman kahden viikon menu. Pituuskasvu on ohi, koira on aktiivinen, liikkuu ja harrastaa paljon --> ruokaa annetaan 4% painosta/vrk. Alma saa ruoan kahdesti päivässä, aamulla kasvis+liha-aterian (viikkokohtainen ylärivi) ja illalla liha+luu-aterian (alarivi):



Ruokalistaa ei suinkaan suunnitella etukäteen, katsotaan vaan summittaisesti että parin viikon aikana tulee annettua suunnilleen tasapuolisesti erilaisia lihoja ja lisukkeita. Esimerkkikuvassa on käytetty värejä havainnollistamaan erityyppisten lihatuotteiden vaihtelua ajan mittaan: vihreä = kasvinsyöjä, pinkki = sekasyöjä, keltainen = lintu, oranssi = sisäelin, sininen = kala.


Raakaruokinta käytännössä

Barffaus merkitsee pitkälti sitä että ruoka valitaan, valmistetaan ja annostellaan itse. Tämä tuntuu alussa työläältä verrattuna kuivamuonan käyttöön. Käytännössä periaatteet kuitenkin oppii äkkiä eikä prosentteja, grammoja tai kalenteria tarvitse tuijottaa ainakaan enää siinä vaiheessa kun kiivain kasvuikä on ohi.

Barf-ruokinnassa ajatuksena ei ole antaa tarjoilla samassa kupissa kaikkia ravintoaineita (kuten kuivamuonassa) vaan ravitsemuksellinen tasapaino syntyy aterioiden, päivien ja viikkojen myötä aineksia vaihdellen. Eri raaka-aineet sisältävät proteiineja, rasvoja, hiilihydraatteja, kivennäisiä ja vitamiineja eri suhteissa. Riittävällä vaihtelulla turvataan tarpeellisten ravintoaineiden tasainen saanti. Ellei koiralla ole ruoka-aineyliherkkyyksiä tai -allergioita, voidaan ruuaksi antaa mitä vain lihoja ja miltei mitä vain kasviksia. Tärkeimmät poikkeukset ovat sipuli, viinirypäleet/rusinat ja avokado. Muuten vihreitä kasveja, juurikkaita, marjoja ja hedelmiä voikin sitten käyttää laidasta laitaan.

Kasvissoseita on yleensä pakastimessamme kahta eri koostumusta, joita sitten vaihdellaan viikon mittaan. Liha on joko jauhettu suoraan kasvisten joukkoon tai sitten jauheliha lisätään kasvismössöön ennen tarjollepanoa. Vegeannos sisältää merileväjauhetta ja valkosipulia. Niiden lisäksi sekaan lurautetaan vaihtelevasti erilaisia öljyjä, toisinaan vähän omenaviinietikkaa sekä muutaman kerran viikossa E-vitamiinitabletti. Ohjelmaan kuuluu myös kaksi kananmunaa tai keltuaista per viikko.

Tässä on tekeillä vegemössöä jäävuorisalaatista, varsiselleristä, paprikasta, mansikasta, kesäkurpitsasta, luonnonkasveista (voikukka-horsma-nokkonen) sekä possun munuaisista:


Valmista mössöä joka sisältää vihreiden kasvisten lisäksi mm. omenaa ja punajuurta:


Ruokia kannattaa valmistaa ja annostella kerralla isompi määrä pakastimeen. Käytännössä barffaaminen siis edellyttää kohtalaisen kokoista pakastinta sekä tehosekoittajan tai lihamyllyn omistamista. Myös kirves on ajoittain hyödyllinen kapistus jos lihaisia luita hankitaan isoina palasina. Meillä on käytössä kasviskuvassa näkyvä kirves sekä vanhanaikainen käsikäyttöinen lihamylly:



Kustannukset

Ellei em. välineitä oteta huomioon, ei raakaruokinta välttämättä tule kuivaruokaa kalliimmaksi. Tämä edellyttää tietenkin sitä ettei aineksia hommata gourmet-tiskiltä. Alman sapuskat ostetaan Kennelrehusta, Vauhti-Raksulta, lihayritysten tehtaanmyymälöistä, marketeista sekä pienemmiltä liha- ja kalakauppiailta ja teurastajilta. Kasvikset hankitaan osittain rahalla marketeista ja osin ilmaiseksi luonnosta tai puutarhasta. Barffaajan kannattaa myös levittää sanaa harrastuksestaan sillä yllättävän monilla ihmisillä on yhteyksiä metsästysporukoihin ym. ravinnonlähteisiin. Tässä osa ystävän sukulaiselta pilkkahinnalla saaduista lampaan teurasroippeista:


Alman ensimmäisen elinvuoden ruokakustannukset ovatkin jääneet alle sen mitä korkealaatuinen kuivaruoka olisi maksanut. Toinen vuosi muodostunee suhteessa vielä edullisemmaksi koska Ihmiselle on kertynyt tietoa, suhteita ja rutiineja barf-ruuan haalimiseen.

Karkea kustannuslaskelma aikuisen 25-kiloisen koiran barf-kustannuksista/kk (ruokaa 3% painosta):

Lihaiset luut 15
liha, elimet, munat 6
kasvikset 6
lisukkeet 3
Yhteensä 30 eli euro päivässä

Laskelma pohjautuu mahdollisimman vähän prosessoidun ruuan ostamiseen suurissa erissä. Käytännössä se merkitsee esim. että lihaa ostetaan useita kiloja kerrallaan eikä käytetä marketissa jauhettua tavaraa vaan jauhetaan itse. Myös oletetaan että osa kasviksista on ilmaisia. Lisäravinteina käytetään sekä ihmisille tarkoitettuja tuotteita (ruokaöljyt, viinietikka) että eläin- ja maataloustarvikeliikkeiden tuotteita (merilevä, pellava- ja kalaöljy, valkosipuli). Laskelmaa ei kuitenkaan ole tehty halvimman mukaan vaan se sisältää jonkun verran "laiskan ihmisen lisää" (eli joskus on ostettu markettihinnalla vaikka halvemmallakin saisi). Kulut sisältävät myös koulutusnamit eli mitään ruokakuluja ei tule tämän päälle.

Samoilla oletuksilla vähän kuluttavan koiran ruokinta maksaisi kuukaudessa noin kympin verran vähemmän ja runsaasti harrastavan kympin enemmän. Ellei raaka-aineita osta kohtalaisen edullisissa erissä ja tee aterioita itse, saa ruokintaan uppoamaan kaksinkertaisen summan. Vastaavasti halvimmillaan menot voisi nipistää puoleen, varsinkin jos antaa ruokana myös vilja- ja meijerituotteita.


Sokerina pohjalla: koiralla on kivaa!

Alma on aina ollut ahne, mutta raakaruoka saa sen suorastaan ekstaasiin. Ken ei ole nähnyt koiraa narskuttamassa rustoluuta, on menettänyt paljon. Ihmisen mielestä se on koiran vastine uskonnolliselle hurmiolle. Lihakönttiä syödessään koira saa käyttää hampaitaan siihen mihin ne on tarkoitettukin ja luiden kanssa voi pitää pitkään hauskaa. Esimerkiksi naudan polven kanssa askarrellessa tunti on lyhyt aika.

Syöminen sai barffauksen myötä seikkailun piirteitä. Kuivaruoka ei koskaan tuijottanut syöjäänsä takaisin:


Ensimmäinen anniskeltu kananmuna kiinnosti aluksi lähinnä pallo-ominaisuuksiensa vuoksi:


Jihuu! Lopulta leikkikalu osoittautuikin syötäväksi:


Leukojen kasvaessa voi siirtyä jykevämpiin luihin. Kalkkunankaula se vasta herkkua onkin:


Isoja köntsiä kannattaa tarjoilla ulkotiloissa. Tässä piknik polven seurassa:


Viimeisenä ja vähäisimpänä: output

Barf-kakka on napakkaa tavaraa: sisäänmenevään ruokamäärään nähden minimaalinen määrä kuivia pötkylöitä, jotka on helppo kerätä. Kuvassa puolet vuorokauden tuotoksesta:


Luukakka on usein rakenteeltaan niin jauhomaista että kuivuttuaan sen voi polkaista pölyksi ruohon sekaan:

Kuivattu maksa
Naudan maksa leikataan terävällä veitsellä tai keittiösaksilla n. peukalonpaksuisiksi pitkulaisiksi suikaleiksi. Palat asetellaan väljästi leivinpaperin päälle uunipellille ja lämpö 50 asteeseen. Luukku pidetään rakosellaan asettamalla puukauha tms. kepukka väliin. Uunista voi välillä napsauttaa lämmön pois, tarkoitus on etteivät maksanpalat paistu. Kun palojen pinta on kuivunut, ne leikataan edelleen pienemmiksi. Tämä siksi että maksa on rakenteeltaan hötöistä - jos sen leikkaa heti alussa pieneksi niin seurauksena on iso sotku. Palojen pitkulaisuus sekä nopeuttaa kuivumista että helpottaa jatkokäyttöä.

Palat ovat valmiita kun ne ovat pinnalta täysin kuivia mutta puristettaessa vielä hiukan joustavia. Tällaisina nihkeännahkeina ne säilyvät paperipussissa ja kuivassa säilytettynä viikon-pari. Pidempään säilytykseen palat pitää kuivata rapsahtavan rapeiksi.

Kuivattu maksa sopii hyvin palkkionamiksi sekä retkimuonaksi. Kuivuessaan se kutistuu vähän alle puoleen alkuperäispainostaan, esim. puolesta kilosta tulee noin 200g kuivanamia. Jos varjopuolia pitää hakea, niin keittiössä leijuva maksan haju voi muodostua ruokarajoitteiselle koiranomistajalle kynnyskysymykseksi.


Keitetty naudan sydän
Sydän on ravintorikasta eikä lemua kuten muut sisuskalut. Sydänlihas on rakenteeltaan hyvin tiivistä, joten sitä on helppo käsitellä. Vastaavasti se vaatii myös pitkän keittoajan. Kannattaa siis ostaa samalla useampi kappale ja keittää ne samaan syssyyn.

Sydämet leikataan 2-4 osaan ja pannaan kattilaan väljään veteen. Keitetään kiehuvaksi ja annetaan porista pienellä tulella pari tuntia. Kypsyyden voi tarkistaa tekemällä paksuun osaan läpiviiltoja. Kun liha on kypsää, sen annetaan jäähtyä ja viipaloidaan halutun kokoisiksi makupaloiksi. Tässäkin pitkittäin leikkaaminen helpottaa käyttöä.

Herkut kannattaa pakastaa annoksina. Pikkupussukka lihasuikaleita sulaa taskussa matkalla treeneihin. Keitetty sydän on (sisuskalukammoisenkin suuhun) miellyttävän makuista, joten sitä voi käyttää myös suusta sylkäistävänä palkkionamina. Alman Ihminen jopa säästää herkulliselta tuoksuvan keitinveden ja käyttää sen ruuanlaitossa.